Blogitutka part 1

Ne, jotka lukevat tätä blogia jostakin omituisesta syystä, saattavat kiinnostua myös näistä:

Anna mun treenaa!

Fitnesspäiväkirja

Go Sara Go

Kilot kuriin

Tässä siis joitakin blogeja, joita seuraan. En tunne kyseisiä bloggareita, kunhan haluan suositella kiinnostuneille vähän "paneutuneempia" ihmisiä kuin minä :D

Maha kunnossa ...toistaiseksi

Mhan sain vihdoin kuntoon syömällä pienen annoksen (n. puoli pussia) Duphalacia ja useamman päivän ajan Cuplatonta. On ollut niin ihana tunne, kun vatsa ei pömpötä koko ajan ja housutkin menee kiinni!

Nyt on kyllä pakko myöntää, että salimotivaatio on ollut hieman kateissa viime aikoina. Osittain mahan, osittain vain sen takia, ettei ole tuntunut huvittavan. Nyt ollaan jossain kuopassa, josta koitan kovasti raapia itseäni ylös. Tein vuoden alussa itselleni kuvakollaaseja inspiroivista kuvista, jotka päälystin kontaktimuovilla ja laitoin seinälle muistuttamaan tavoitteesta. Nyt niistä on tullut niin osa maisemaa, että on varmaankin aika luoda uusia!

Tässä joitain kuvia, jotka saattavat löytää tiensä seinälleni:

Fighting to be fit

Voi masu taas minkä teit. Pitihän se arvata, ettei tuo yllättävän hyvin mennyt pari viikkoa mahan kanssa voi kestää. Koko tämän viikon olen kirjaimellisesti (anteeksi kamala ilmaisu) tuhnuttanut menemään joka käänteessä ja maha on vetänyt vertoja monille nelikuisille raskausmassuille. Ei todella huvita syödä mitään, kun tietää, että parin tunnin päästä alkaa maha turpoamaan.

täältä

Toivon, että masun oikkuilu olisi lähinnä jotenkin yhteydessä hormooneihin ja häipyisi maisemista taas pariksi viikoksi. Sekin on tässä katastrofissa suuri voitto!

Toinen huono juttu: Ajattelin ihan tosissaan viime viikolla kaivavani pyörän ulos ja alkavani polkemaan salille. Ei olisi pitänyt edes ajatella koko juttua, koska tänään:

Kiitos maailma

Mutta positiivisella saralla olen lisännyt kyykkyyn kivasti painoja ja ajattelin laittaa tavoitteen itselleni: Elokuun loppuun mennessä kyykyt menee 60 kilolla. Tällä hetkellä siis 45 kiloa menee 8 kertaa. Kyykkääminen on kyllä ihan parhaita saliliikkeitä, mitä on. Saa kankkuihin ihan mahtavan poltteen, kun tekee kyykyn oikeaoppisesti taakse, eikä pinkeä pelkillä etureisillä. 

Tässä aiheesta kiinnostuneille video: 

Tuosta videosta voisin kuitenkin huomauttaa, että jos on kurapolvet (ylitaittuvat pihtipolvet) niin kuin minulla, ei voi tehdä tuollaista syväkyykkyä. Itse jätän lantion polvien tasalle, koska polvet ei kestä tuota syväkyykkäilyä ainakaan vielä. Sekin on sanottava, että mielestäni kyykkääjällä on tässä videossa huonot kengät kyykkäämiseen. Parhaat kengät ovat pohjaltaan joustamattomat, kuten tennarit tai nyrkkeily-/painikengät. Jos kantapään alla on jousia ja muuta ilmatyynyä, voimaa menee automaattisesti hukkaan. Siksi minulla on jalkapäivänä salilla jalassa Asicsen Split Second -kengät, normaalien Reebokin Hexriden sijaan.

täältä ja täältä

Kokeilin tänään penkkipunnerruksen ykkösmaksimia, mutta homma meni vähän plörinäksi jo siitäkin syystä, ettei varmistamassa tuttuun tapaan ollut ketään. Jostain syystä alotin 30 kilosta, mikä oli vähän hölmöä, koska kyllähän se nyt nousee vaikka unissaan. Jatkoin 35 kiloon, joka nousi myös, mutta aika tärinällä. Kokeilin 37,5 kiloa, mutta ei noussut enää. Tietääpähän, mistä ensi kerralla aloittaa. Sanotaan nyt vielä, että en jäänyt nolosti sätkimään tangon alle, vaikkei tanko noussutkaan, vaan meidän salilla on toisessa penkissä sellaiset säädettävät "v*tun apina, liikaa painoa!" -laidat. (Kyllä, olen keksinyt tämän nimen itse.) Säädin siis laidat siten, että mahdun hivuttamaan itseni alta pois, vaikka tanko jäisikin laidoille. Vaikka se olisi juuri mun säkää, etten oliskaan päässyt sieltä pois ja olisin joutunut huutelemaan muille salilla kävijöille, että "Anteeksi! Anteeksi! Voitteko pikkasen auttaa?". Todellisuudessa, jos olisin jäänyt jumiin olisin maannut hiljaa paniikissa ja pohtinut pääni puhki pakosuunnitelmaa. Jos joku olisi erehtynyt kysymään tarvitsenko apua, olisin varmasti vastannut, että "ei, kun mä kokeilen yhtä uutta juttua, ehe". Olen suomalainen, en tarvitse apua, enkä muovikassia näille 50 tavaralle (koska unohdin ottaa), eikä mua sattunut, vaikka olisin pudonnut päälleni asfalttiin kolmannesta kerroksesta. Jos kaatuu, ensimmäisenä tehdään pika-analyysi ympäristöstä: näkikö kukaan?, jos näki, nouse äkkiä pystyyn, mutise jotain liukkaista kengistä tai irronneesta korkolapusta ja kipitä vaivattoman näköisesti nurkan taakse itkemään, koska sattui niin saatanasti.

Ensi viikosta alkaen muuten nostetaan panoksia! Tältä näyttää toivon mukaan ensi ja tulevat viikot. Kenties yritän ympätä jossain vaiheessa mukaan ainakin toisen aamulenkin tai jonkun aerobisen kuitenkin.

Maanantai

BodyCombat

Tiistai

Kuntosali / Olkapäät, ojentajat

Keskiviikko

Kuntosali / Selkä, vatsa
Body&Mind

Torstai

Aamulenkki

Perjantai

Kuntosali / Rinta, hauis

Lauantai

Lepo

Sunnuntai

Kuntosali / Jalat
Powercore 30'

Tällä viikolla on muuten tullut liikuttua 8,3 tuntia! Jestas!

Rullailua ja edistystä

Oletteko kuulleet foam rollerista? Se on siis pehmustettu rulla, jolla tehdään lihashuoltoa. Se on vähän kuin hieroja käsittelyä kotona. Se rentouttaa käsittääkseni paineen avulla lihasta ja lihaskalvoja. Se myös parantaa verenkiertoa lihaksissa. Oikea foam roller näyttää tältä:

Kuva täältä.

Mutta minäpä, jolla tällaista vehjettä ei vielä ole, käytin joogamattoon kiedottua kaulinta :D Hahaha. Toimi sekin, koska kyllä tuntui reisissä kipua, kun rullailin. Tarkoitus olisi kuitenkin ostaa ihan oikea rulla, koska tarvitsen kaulinta toisinaan muuhunkin.

Kuvia ei valitettavasti ole, mutta poikaystävä tuossa kehaisi, että maha on litistynyt. Ylävattisten viiva jo alkaa hieman näkyä ja vattisten sivut alkavat siintää jossain läskin alta. Paljon on poltettavaa rasvaa vielä, mutta eipä ole mennyt hukkaan nämä muutamat kuukaudet. 

Yhden kuvan löysin, jossa on huono kuva kädessä tapahtuneesta edistyksestä. Ennen-kuvaa ei valitettavasti löydy, mutta jos kuvittelette pari senttiä paksumman käden, jossa ei mitään lihasta näy niin ymmärrätte muutoksen. Takana julmetun sotkuinen sänky.

Helmikuu 2013

Tästä on hyvä jatkaa taas! 

Jonain päivänä sitten 

Ärtyvän suolen syndrooma = stressivatsa

Harmittaa, että paluu salille sai surkean käänteen heti treenin jälkeen, kun maha ei ilmeisesti tykännyt ollenkaan Fastin Amino Rushista tauon jälkeen. Pakko kai sekin on nyt jättää pois toistaiseksi :( Onneksi on sopivasti purkki lopussa niin ei polttele kaapissa. Epänormaalin tilanteesta tänään teki se, että syötyäni vähän myöhemmin tonnikalasalaattia, alkoi myös oksettaa/kuvottaa, joten tämän päivän ruuatkin jäi vähän alakanttiin. Yritä tässä nyt lihasta kasvattaa, kun kaikki tuntuu niin pahalta mahassa, mikä tekisi lihaskasvulle hyvää!

Fiilis jotakuinkin tätä luokkaa. Kuva täältä.

Tiedän, että vatsan ärtyminen on varmasti suorassa suhteessa stressi- ja masennuskäyriini. Jos siis en ole aiemmin maininnut, sairastan masennusta, jonka takia olen tällä hetkellä myös opinnoistani sairaslomalla. Saleilu ja liikunta on ollut tällä kertaa se, mikä on tuonut vähän rytmiä elämään ja mukavia onnistumisen tunteita ilman, että hommasta olisi tullut pakonomaista suorittamista.

Harmittaa itseni puolesta, että tuloksia syö tämä mahavammaisuus, joka samalla pilaa myös tulosten näkymistä ainaisella turvottelulla. Mikään lääke tähän ei tunnu auttavan ja ruoka-aineiden karsiminen on jo vähän vaikeaa, kun aina kaiken ärsyttävän karsimisen jälkeen maha herkistyy jollekin muulle. Huoh.

Tämä tuntuu loputtomalle oravan pyörälle... Masennun... Maha oikkuilee... Masennun lisää, koska maha oikkuilee... Maha oikkuilee vielä enemmän. Mutta muista sinä senkin suolisto, vielä minä sinut kuntoon laitan pääni ohella!

Täältä

Pitää ajatella positiivisesti, että ainakin mä sain sen olka-ojentajareenin tehtyä hyvin! Ha!

Lepova lihalle

Aijai, kun menikin jalat jumiin sunnuntain jalkatreenistä. Ihana fiilis ^_^ En kyllä välitä yhtä paljon jumiutuneesta selästä, joka tuli varmaan pitkän tauon jälkeen tehdystä suorin jaloin maastavedosta eli kavereiden kesken SJMV:sta. Mukana oli ensimmäistä kertaa myös vetoremmit, joihin olen kyllä aika pettynyt toistaiseksi. Pehmuste on niin leveä, ettei remmiä saa kunnolla kiristettyä tälläiseen 14 sentin ranteeseen. Plus, remmi on paksu kuin Jeesuksen fleda, joten en ole varma huonontaako se jopa otetta tankoon. Toisaalta, pidän vielä auki mahdollisuuden, että en vain osaa vielä käyttää näitä. Suosittelen kaikille aloittelijoille muutenkin noiden käyttön harjoittelua kotona vaikka harjan varren kanssa, sillä tuon toisen käden remmin kiertäminen tangon ympäri on pystyttävä tekemään ilman toisen käden apua. Video aiheesta tässä. Mainittakoon, että älä käytä kotona imurin putkea niin kuin videon setä, se on liian paksu (ainakin meidän salin tankoihin (20kg) verrattuna).

Kenties pitää palata nostelemaan ilman remmejä ja kehittää siis samalla näppivoimia. Harmittaa vaan, että toistojen aikana joutuu enemmän miettimään, että "Lipeää! Lipeää!" kuin "Pidä selkä suorana, takapuolta reilusti taakse..." Toisin sanottuna tekniikka pissii, kun joutuu pohtimaan, että koska puristusvoima loppuu.

Nyt on siis salivapaaviikko meneillään. Vähän on orpo olo, että mitä sitä nyt tällä kaikella ajalla tekiskään! Aerobista olisi tarkoitus tehdä enemmän. Paljon enemmän. Olen tosi surkea tekemään aerobista, koska se on se minun huonoin osa-alueeni. Haluaisin tehdä sitäkin kovalla intensiteetillä (=juosta/luisteluhiihtää), mutta ei kunto riitä... vielä! Luisteluhiihtoon ei ole suksia, pöh.

Kiva kuitenkin huomata, että jotain edistystä on aerobisessakin tapahtunut, sillä BodyCombatti menee nykyään läpi ihan kivasti, jos päivällä on muistanut syödä. Jos syöminen on unohtunut, tunti on tuskaa. Eilen oli mukavaa taistella ihan uuden ohjelman tahtiin! Lisää uudesta ohjelmasta ja LesMillsin BodyCombatista täältä.

Ihan lemppari Combat-biisi alla. En muista, mistä ohjelmasta tämä on. Meillä tätä on vaan pari kertaa miksattu tuohon 54. ohjelmaan.



Mahtavaa piraattimeininkiä! Samalla voi hokea päässään: I'm doing this for Johnny (Depp)!
Aurinkokin yrittää paistaa. Kai sen kunniaksi voisi mennä kävelemään... Tule kesä jo, että ei tarvitse pelätä joka askeleella perseelleen lentämistä.

Milloin viimeksi teit jotain ensimmäistä kertaa?

Keho ja mieli tottuvat ja "turtuvat" aina samanlaisena toistuviin kokemuksiin, kuten samoilla painoilla, samassa järjestyksessä, samalta puolelta aloitettuihin aina saman verran toistoja sisältäviin liikkeisiin. Jos treenaat uskollisesti samalla ohjelmalla, samoilla painoilla ja teet aina sen kymmenen toistoa, kroppasi alkaa viimeistään parin kuukauden päästä haukotella. Se tietää, että "juu, nyt tulee tuo ja sitten tehdään toi, tän enempää ei tarvi jaksaa". Mutta vaihdapa vaikka vähän pienempiin painoihin ja teekin 15 toistoa. Kroppasi on järkyttynyt ja lihakset luultavasti kipeytyvät, vaikka painot olivat pienemmät.

Sama koskee lenkkeilyä. Jos heität aina saman lenkin, kroppa ennakoi ylämäet, alamäet, vauhdin ja keston. Kokeile tehdä vaikka sama lenkki toiseen suuntaan ja yhtäkkiä se onkin raskaampi. Kokeile tehdä pitkän tasasykelenkin sijaan puolen tunnin intervallitreeni, josta siis varsinaista intervalli osuutta on vain 10 minuuttia keskellä. Johan on kroppasi järkyttynyt.

Rajallisten (ravinto)resurssien ympäristössä on täysin järkevää, että keho oppii tekemään toistuvat suoritukset mahdollisimman vähällä vaivalla ja energiankulutuksella. Länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa, jossa useimmilla on ylenpalttisesti ruokaa ja myös rasvavarastoja, tuo kehon ominaisuus kääntyy meitä vastaan, jos emme osaa järkyttää kehoa tekemällä jotain ensimmäistä kertaa usein.

Mielestäni uusien asioiden kokeileminen tekee hyvää myös psyykkeelle. Uudet kokemukset piristävät rutiininomaisen olemassaolon keskellä. Uusien kokemusten hankkiminen on ehkä juuri elämistä aidoimmillaan.

Itse olen pitänyt viime viikolla niin sanottua pitkien sarjojen saliviikkoa, jolloin olen nostanut toistojen määrää normaalista 8-10:stä 12-15:een. Kummasti joissain liikkeissä painoja ei ole tarvinnut pudottaa ollenkaan ja toisissa niitä on pitänyt pudottaa hirveästi, että tuon lisäyksen on saanut tehtyä. Varsinkin etureidet tuntuvat tottuneen lyhyisiin, raskaisiin sarjoihin, jolloin pitkä kevyempi on todella myrkkyä. Omituisesti sain jalkatreenissä vasemman jalkani ihan lukkoon, vaikka oikea otti homman lunkisti. wtf...

Tällä viikolla onkin sitten vuorossa lyhyiden, raskaiden sarjojen viikko. Toistoja 6-8 ja painot ihan sinne äärirajoille. Luultavasti tämä meinaa sitä, että jalkaprässissä voisi mennä satanen rikki! (Juu, olen ripulikinttu.) 

Haha :D Täältä.

Tiukkojen sarjojen viikon jälkeen olen ajatellut pitää viikon loman salilta, jotta kroppa saa kunnolla levätä. Aion silti käydä combatissa ja tehdä muuta, lähinnä aerobista. Pumpissa voisi poiketa pitkästä aikaa. Sekin on kuitenkin hyvin erilaista lihastreeniä. Lihaskimput tulevat sinne ja vetävät tankoon 20 kiloa ja joutuvat ekan biisin jälkeen toteamaan, ettei tästä tulekaan näin mitään.

Olisiko tänään se päivä, kun sinä teet jotain ensimmäistä kertaa?

Body shapes

Olen ehkä aikaisemminkin maininnut jotain vartalotyypeistä tai ainakin omastani. Joka tapauksessa, olen tuo numero kaksi vasemmalta, kärjellään seisova kolmio. Mielestäni tässä piirroksessa omalle tyypilleni on kuitenkin piirretty liian kapea vyötärö. Ei kolmiossa ole vyötäröä! Eikä ole minussakaan :(

Jotain hienoa tässäkin vartalomallissa kuitenkin on: Tissit! Vaikka itse sanonkin, olen kohtalaisen boobylicious. Rinnanympärys ei ole koskaan ollut pienempi tai edes yhtä suuri kuin lantion ympärys. Valitettavasti, kun niiden tissien yläpuolelle lisätään leveähköt hartiat ja alapuolelle pömppö, tissit ei sitten näytäkään enää kovin isoilta, mutta kroppa näyttää siltä, että olen toiminut joskus taikurinavustajana, jolle on katkaisutempun jälkeen liimattu takaisin jonkun muun alakroppa. Ihmiset pudottaa leukansa lattiaan ja murtavat sen, jos sanon, että kuppikokoni on ihan aikuisten oikeasti 70H.

Tämä on hyvin osuva kuvaus minusta (miinus tukka ja plus pari makkaraa keskelle):

täältä

Salilla kävijällehän tämä on mahtikroppa, jos haluaa jotenkin maskuliinisen näköisen v-vartalon. Valitettavasti se ei ole minun tavoitteeni. Olen ottanut ohjelmaan täsmäliikkeitä pakaroille, että saisin jotenkin kasvatettua pyllyäni vähän tasapainottamaan kroppaa. 

Nuo hartiatkaan ei haittais, mutta ARGH toi maha! 

täältä

Tunsin itseni niin mukavan hoikaksi hetken, mutta sitten fatmonster palasi kuiskimaan, kuinka maha näyttää HIIIRVEÄN isolta ja muhkuraiselta. Voin vannoa, että jos minun kroppani kävelisi jonkun muun pään alla vastaan, en ajattelisi siitä ollenkaan pahasti. Voisin olla vaikka kateellinen. Miksi sitä on itselleen niin ankara? Ja miksi olen niin kärsimätön, että parissa kuukaudessa koko pötsin olisi pitänyt tasoittua ja sixpäkin kuultaa alta. Pyhpah. 

Pahin läskiolon aiheuttaja on turvotus. Turpoan ihan mistä sattuu, milloin sattuu. En pysty keksimään mitään kaavaa, mitään kattavaa listaa ruoka-aineista, jotka minua turvottaisivat. Kivun takia olen poistanut pavut, pähkinät, heraproteiini isolaatin ja raa'at banaanit. Turvotusta aiheuttavat viljat (paitsi EHKÄ kaura??), sokeri  ja... välillä tuntuu, että kaikki. Olen syönyt kohta kuukauden Dida-valmistetta kokeeksi, jos kyse olisi hiivasyndroomasta. Ei ole ainakaan auttanut, joten tuskin siitä on kyse.

täältä

Varmaan kyse on jostain niin mahtavasta kuin stressivatsa/ärtyneen suolen syndrooma, joita ei kumpaakaan voi "parantaa". Ruuansulatusta helpottavat lääkkeet eivät auta, laktaasi ei auta (olen laktoosi-intolerantti ja käytän hylaa/eilaa), maitohapot auttavat hyvin rajallisesti. Täytyy oikeasti ottaa asiaksi opetella meditoimaan, jos se rauhoittaisi myös vatsaa. Toinen on hitaammin syöminen, jossa olen henkilökohtaisesti paska. Hotkin. Ruoka on nam <3

Eat to nourish

Ajattelin tehdä kivan kollaasin siitä, mitä juttuja olen esimerkiksi tässä viime aikoina syönyt. Nämä ovat siis luonnollisesti ihan omia kuvia. Sori, kännykkälaatu.

Ensimmäisenä aamupala: Banaanilätty!

Banaanilätty menee minun tapaani näin:

1 banaani
1 mitallinen Vi-Siblin S
3 valkuaista
1/3 pussia pakastevadelmia
steviajauhetta

Muussaa banaani haarukalla. Erottele keltuaiset valkuaisista ja lisää valkuaiset banaanikippoon. Lisää mitallinen Vi-Siblin S:ää. Anna turvota n. 15 minuuttia. Tänä aikana voit lämmittää vadelmat mikrossa. Ulkomaiset vadelmat ON KUUMENNETTAVA n. 90 asteessa vähintään pari minuuttia. Kun vadelmat ovat pitkälti tuollaista mössöä, ne ovat tod.näk. turvallisia :D Anna vattumössön jäähtyä vähän ja lisää HYVIN VÄHÄN stevia-jauhetta. Stevia on 300 kertaa makeampaa kuin sokeri, joten jos lisäät steviaa 1 ml = maustemitallinen, se on teoriassa sama kuin lisäisit 3 dl sokeria. (Itse tein ko. virheen, mutta ei se nyt kyllä 3 desiltä sokeria maistunut, mutta oli vähän liian makeaa... Ja tämä oli siis pussillinen vattuja.) Kun "taikina" on turvonnut, laita pannulle hieman rasvaa ja kaada kuumenneelle pannulle tuommoinen pieni lettu. Näitä tulee kaksi, jotka on paistettava (ainakin omassa pannussani) erikseen. Voit tehdä myös yhden ison, mutta se menee melkein poikkeuksetta kääntäessä rikki. Älä paista liikaa, sillä lätty maistuu helposti palaneelle, jos siitä tulee kovin tummanruskea.

Päivälliset/lounaat:

Itse tehdyt broileripyörykät, pakastevihannes-mix ja tomaatti-sipuli-feta -salaatti. 

Grillivihannekset uunissa (ennen paistoa grillivastuksen alla). En tajunnut ottaa valmiista kuvaa.

Ohuen ohuet, valkosipuli-currytahnassa paistetut broilerin leikkeet ja salaattia.

Siinä jotain, mitä syön.

Double workout day

Olin lauantaina hieman tuhma ja sorruin alkoholin houkuttavaan kuiskintaan ja poikkesin kylillä. No, eipä ollut hirveän jännää, mutta ihan hauskaa kuitenkin. Huomaa, että kuukauden tauko noista ympyröistä tekee ihan hyvää. Mitään krapulaa ei varsinaisesti ollut, mutta en silti viitsinyt eilen mennä salille, etten saisi sydänkohtausta ja ettei lauantainen migreeni tekisi comebackia.

Perjantaina olin vihainen kuin ampiainen ja vanne kiristi päätä. Ajattelin, että kyseessä on niskajumi, joten venyttelin ja otin panadolia ja venyttelin ja hieroin ja kirosin ja... No, en saanut nukuttua yhtään mitenkään ja nousin tuskaisena kolmen aikaan etsimään netistä tietoa toispuoleisesta päänsärystä ja mitä löysinkään: migreenihän se. En tajunnut aikaisemmin, että kyseessä on migreeni, koska ne kaksi aikaisempaa (v. 2002 & 2007) olivat aurallisia ja tämä auraton. Nyt ei tullut sahalaita kuvioita, näkökentän hämärtymistä eikä kaksoiskuvia. Nukuttua sain, kun luin netistä, että kylmäkääre supistaa migreenin laajentamia aivoverisuonia. Hernepussi naamaan teipattuna sain vähän unta.

Aamulla matkasin viikonloppupäivystykseen sairaalaan, jossa pääsin heti ilmoittautumisesta makoilemaan tarkkailuhuoneeseen. Ilmeisesti huppupäässä, aurinkolasit sisällä ja keittiöpyyhkeeseen kääritty hernemaissipaprika vakuutti hoitajat siitä, että NYT SATTUU. Odottelun jälkeen sain kaksi piikkiä pakaralihakseen ja myöhemmin vielä rauhoittavaa. En kyllä tiedä, mitä sen rauhoittavan olisi pitänyt tehdä, koska ei tuntunut vaikuttavan minuun mitenkään. No, migreeeni katosi peppupiikeillä. Kiitos hoitajille, pelastitte viikonloppuni <3

Jos et tiedä, miltä migreeni tuntuu, tämä mielestäni kuvaa sitä kohtalaisen hyvin.

Koska eilen jäi rinta/hauispäivä väliin, vahinko otetaan tänään takaisin! Sen lisäksi tänään on vielä joka maanantainen aerobinen: BodyCombat!! Vähän fiilistelyä jo aamusta (tämä on vanhasta ohjelmasta, joka miksattiin mukaan tässä pari viikkoa sitten):

 

Ai niin. Ostin itselleni uuden kivan treenikassin. Osittain siksi, koska olin saanut Stadiumin lahjakortin ja osittain siksi, että se vaan oli niin PINKKI. Olen rakastunut tässä viimeisen vuoden aikana pinkkiin ihan uudella tavalla. Vihaan vaaleanpunaista ja vihasin joskus pinkkiäkin, nyt pinkki on rakkaus.

Salama vähän vääristää väriä, mutta tuolla meitsin Samsungilla ei näin talvella saa muuten kuvaa.

Nyt pitäisi kiireesti lipua jo salille, mutta vähän ehkä inspiraatiota vielä:

Lisää käteen Fastin Dietmix sheikkeri and you've got me :D