Murjotusta

Tunnen itseni huonoksi. En saanut eilen pidettyä totaalitipatonta linjaa, mitä yritin. No, join kaksi lonkeroa 5 tunnissa, joten ei paha, oli namipäivä, mutta kyllä silti sapettaa. Valitettavasti epäonnistumisen tunne on jatkunut tällekin päivälle, enkä ole jaksanut suorittaa minkään sortin liikuntaa. Annan itselleni kuitenkin tässä vähän joustoa, koska vasta olen projektini uudelleen aloittanut ja tässä on taas muitakin asioita rempallaan.

Kenties kirjoittelen joskus enemmän aiheesta, mutta sairastan masennusta, joka on tässä lähiaikoina lähtenyt huonompaan suuntaan, vaikka luulin olevani jo suht kunnossa. Ongelma on ollut olemassa varmaan koko ajan, mutta olen jättänyt sen taka-alalle ja syyttänyt vain omaa heikkoa mielenlaatuani.

Pitää yrittää olla positiivinen ja ajatella, että huonosta olosta huolimatta tein tänään ruokaa (terveellistä ruokaa!) ja imuroin, joten hukkapäivä tämä ei ole. Nyt pitäisi vaan muistaa, ettei klo 21-09 saa syödä verikokeiden takia. Olen varma, että nyt kun on kiellettyä syödä, tulee hirveä nälkä.

Lupasin myös kaverille, että menen huomenna Body Combattiin. Iiks. Vähän jännittää, kun olen nähnyt ihmisten tulevan ulos Combat-tunnilta punaisina hikipäässä. Henk. koht. olen siis punainen ja hikipäässä, jos juoksen rappuset. Aerobinen liikunta ei ole mun parhaita osa-alueitani.

Toivottavasti sitten tiistaina saan raahattua itseni salille jalkatreeniin ja keskiviikkona treenaamaan kädet. Torstaille voisi osua ehkäpä lepopäivä tai jotain kevyempää, kuten uintia. Päivät saattavat mennä uusiksi ilmojen mukaan, koska haluaisin tosissaan hiihtämään. Ensimmäinen yritys meni tänä talvena perseelleen, kun jäälle olikin suojakeleillä kertynyt vettä. Ehkä tällä viikolla sitten.