sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Gym success!

Jee! Kävin tällä viikolla neljä kertaa salilla! Ihan mahtavaa. Hyvä minä.

Ajattelin jakaa pari hyödyllistä vinkkiä palkkareista. Ensimmäinen liittyy Fastin Amino Rushiin, nimenomaan sitruunan makuisena. Sellaisenaan tökötti maistuu aikalailla akkuhapolle (ihan kun tietäisin, miltä se maistuu), mutta mielestäni se on auttanut (neljään jaetun ohjelman ohella) lihaksiani palautumaan! Mutta pointti on siis: kuinka tehdä tästä juotavaa? No, kokeile ottaa salille pulloon mukaan ohjeen mukaan sekoitettua Fun Light Appelsiini -mehua ja treenin jälkeen sekoita sitä n. 3-4 desiä 40 grammaan (3/4 dl) (ohjeen mukainen kerta-annos) Amino Rushia. Maistuu keltaisille sitruuna-appelsiini-karkeille. Nams. Nyt olen koukkuun jäänyt ja odottelen jo loppulämpöjä ottaessa, että pääsen kittaamaan litkuni.


Fast Amino Rush Lemon (kuva täältä.)

Seuraava vinkki on niille, jotka eivät tykkää palautusjuomajauheista ja varsinkin niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi sulattaa suuria määriä heraa. (Sekä niille (=kaikille maistaneille), joiden mielestä soijaproteiini-isolaatti maistuu ihan hirveälle, myös maustettuna.)

Tuo Amino Rush otetaan siis heti treenin jälkeen. Puolen tunnin päästä tulisi ottaa joku toinen Fastin jauhe, mutta se ei taas minun hieno-neiti-vatsalleni sovi. Tässä siis resepti niille, jotka haluavat jotain hyvää ja proteiinipitoista:

1 banaani
250 g maitorahkaa (minun tapauksessani Valio Pehmeä Maitorahka Laktoositon)
15 g soijaproteiini-isolaatti jauhetta (minulla Fast Soija90)
3-4 dl Valion vähäkalorista Vadelma-persikkakeittoa

Pilkotaan banaani muutamaan osaan ja laitetaan muut aineet tehosekoittimeen tai astiaan, jossa koko komeus surrutetaan tehosekoittimella tai sauvasekoittimella tasaiseksi "smoothieksi". On oikeasti hyvää, eikä soija maistu noin pienenä määränä läpi. Proteiineja tulee kunnolla, koska jo soijasta ja maitorahkasta tulee yhteensä noin 40 grammaa proteiinia (omassa soijajauheessa 88% proteiinia). Siis jopa kaksi kertaa enemmän kuin joissain palautusjuomajauheissa (useimmissa on annoksessa 20-35 grammaa proteiinia). Iso satsihan tästä tulee, joten ihan heti perään ei kannata suunnitella ateriaa.

Jos kuituja tahtoo, niin kourallinen kauraleseitä auttaa asiaa, mutta tällöin joutuu ehkä lisäämään nesteen määrää, ettei smoothien juominen mene lusikoinniksi. Itse laitan ennemmin pari mitallista Vi-Sibliniä.

Taidan hehkuttaa Fast Protein Puddingia joskus myöhemmin, ettei mene ihan Fastiksi koko homma :D

Huomasin tänään, että kropassa on tapahtunut edistystä! Whii! Olen ylpeä, vaikka kukaan muu ei sitä huomaisikaan!







perjantai 25. tammikuuta 2013

4 way split

Päätin sitten jakaa saliohjelman neljään. Ei tule muuten mitään tavoitteesta: 4 kertaa salia viikossa. Aina on kaikki niin jupatissa, että niistä kahdesta viimeisestä ei sitten tule mitään, joten päätin, että vedetään kaikki jumiin kerran viikossa ja huolella, niin on sitten 7 päivää aikaa palautua!

Runko:

Ma: Jalat
Ti: Olkäpäät + ojentajat
Ke: -
To: -
Pe: Vatsa + selkä
La: -
Su: Rinta + hauis

Noina ei salipäivinä olis sitten tarkoitus tehdä jotain aerobista, mutta jättää aina yksi totaalilepopäivä. Jos mahdollista, teen yhtenä päivänä aerobisen ja salitreenin. Riippuu vähän jaksamisesta. Pitää kuunnella omaa kehoa, mutta mennä silti mukavuusalueen ulkopuolelle eli löytää se "kultainen keskitie".

Älä läikytä punaviiniä tässä kämpässä. Hah.

Venyttelyä pitäisi tehdä enemmän. Aina treenin päätteeksi venytän treenatut lihakset "oikeaan mittaansa", mutta olen tosi laiska venyttelemään kotona. Muuten olen paikallaan pysyvää sorttia, mutta sitten kun pitäisi pysyä venytyksessä minuutti, alkaa yhtäkkiä menojalkaa vipattaa ja kaikki muu on hitosti tärkeämpää. Bad me, bad.


Olen yrittänyt alkaa suhtautua elämään positiivisemmin, koska huomaan olevani todella negatiivinen ihminen. En mitenkään erityisen, vaan tuntuu, että kaikki suomalaiset ovat perusluonteeltaan enemmän negatiivisia kuin positiivisia.

Esimerkki tilanne: Kävelen salin rappusia alas pukkariin jalat treenin jälkeen täristen. Vastaan tulee tyttö, joka katsoo ylös minuun hymy naamallaan.

Mitä minä ajattelen: V*ttuako tölläät?? Mä olen hei treenannu, siksi tärisen! Kun treenataan oikeesti kovaa, täristään. Mene sinä nosteleen niitä käsilaukkua kevyempiä käsipainojas.

Mitä minun pitäisi ajatella: Se varmaan hymyili mulle, kun se huomas, että oon treenannu kovaa tai se katso mun hienoja treenipökiä!

Todennäköinen totuus: Tytöllä oli hymy naamalla jo valmiiksi ja katsoi portaissa, että jaahas joku tulee vastaan, eikä hymy sinällään liittynyt minuun tai tyttö hymyili kohteliaasti vastaantulijalle.

Miksi oikeasti ensimmäisenä ajattelee hymyilevän ihmisen nauravan tai ilkkuvan sinulle? Ei vaikuta kovin järkevältä, eihän? Huomaan kavereideni tekevän samaa. Jos joku hymyilee sinulle ilman syytä, selitys on, että "onks mun naamassa jotain?". Kohteliaisuuksissa on aina joku taka-ajatus ja niitä ei uskota, vaikka ei olisi. Itsestäni olen huomannut, että jostain syystä kännissä haluan kehua tuntemattomia naisia. Yleensä vastaanotto on sellanen *epäuskoinen katse* ja sen jälkeen naamalta paistava "tajuaminen" aaa, se on lesbo. En ole. Halusin ilahduttaa.


Ajattelin yrittää rakentaa parempaa suhdetta itseeni kirjoittamalla itselleni rakkauskirjeen. Kertoa, mistä pidän itsestäni ja mitkä piirteet tekevät minusta mahtavan ihmisen. Kokeilkaa tekin.

Huomenna on muuten, asiasta avaruuteen, namipäivä! Minä menen panchoon ja syön hampurilaisen, omnomnom.

Janni on upea!








tiistai 15. tammikuuta 2013

Sweat is fat crying

Ja rasva todella itki maanantaina BodyCombatissa! Huh, mikä tunti, mutta jestas, että oli kivaa ja ihan euforinen olo tunnin jälkeen. Sain kivasti kotitöihinkin potkua! Kannattaa kyllä jättää Combatin ja nukkumaanmenon väliin ainakin pari tuntia, koska sitä ennen uni tuskin tulee. Vettä kannattaa myös juoda jonkin verran jo ennen tuntia, koska allekirjoittaneelta loppui puolen litran pullo vettä kesken. Ikävä hipsiä huitovien ja potkivien ihmisten välistä hakemaan lisää.

Mainittakoon vielä, että hyppypotku ei toistaiseksi ole meikäläisen erikoisuus... Siitä tulee jonkinlainen mystinen ilmasätkintä. Mutta harjoitus tekee mestarin.

Nyt on pakko puhua aiheesta, joka varmaan yököttää suurinta osaa ihmisistä. Onneksi elän illuusiossa, että tätä ei lue kukaan niin voin tehdä vaikka syväanalyysiä siitä itsestään, jos tahdon. Aiheena on: hikiläiskät epäesteettisissä paikoissa. Ostin uudet treenicaprit tuossa taannoin ja olen todennut niissä pahan vian... Vika on se, että varsinkin jalkapäivinä, capreihin ilmestyy hikiläiskiä tuonne nivusten alueelle. Jos et tiedä ollenkaan, mistä puhun, olet onnekas. On kiva mennä pukkariin ja katsoa, että ai kun kiva, perseessä on märkä läiskä. Mitäkö se haittaa? Hmm. Epäilen, että puolet salilla kävijöistä (tuskin kaikki/kukaan edes katselee mun hanuria...) luulevat, että minulla on virtsankarkailua ja puolet ajattelevat, että "pershiki" naisella on jotain maailman epäseksikkäintä. Ja nyt on turha käsittää väärin: En mene salille meikit naamassa, en yritä näyttää erityisen hyvältä ja hikiläiskiä saa tulla vaikka minne, mutta pliis, ei sinne! Noloa.

Onneksi en ole julkkis, koska Scarletin minimaaliset kainalohiet ovat jo lehtien palstalla ihan OMG!!! Paparazit ansaitsisivat miljoonia vain väijymällä kuntosalini ikkunan takana. Vaikka ehkä maailma kyllästyisi pikku hiljaa näkemään nivushikeäni.

Kenties olen salaa mies, koska tämä tuntuu olevan naisille suhteellisen tuntematon ilmiö. Jotenkin ajattelin, että tälläistä ylenpalttista hikoilua tapahtuisi vain ylipainoisille. Toisaalta tämähän voi olla sivuvaikutus jostain lääkkeestä. Hmm. Tutkitaan. Nyt pohdin joudunko hankkimaan TAAS uudet caprit vai alanko suihkutella deodoranttiani koko vartaloon.

Sitten päätin kirjoittaa myös terveellisestä asenteesta treenaamiseen ja omaan vartaloon.

Minä olen päättänyt muokata omaa vartaloani enemmän siihen suuntaan, mitä pidän kauniina naisen vartalona. Totuus kuitenkin on, ettei siitä koskaan tule "täydellistä", enkä uhraa koko muuta elämääni ollakseni bikinikunnossa kesällä. Jos tänään on niin paha mieli, että ei jaksa, niin sitten en jaksa. Maailma ei siihen kaadu. En ole tällä hetkellä tyytyväinen vartalooni, mutta tiedän miten pienestä sekin on kiinni. Kun vyötäröni on alle 74 cm, olen suht tyytyväinen, eikä "läskipäiviä" tule enää niin usein. (Jos joku ei tiedä, mikä on läskipäivä, niin kerrottakoon, että se on päivä, jolloin tuntee itsensä lihavaksi ja kaikki vaatteet näyttävät päällä hirveiltä ja kireiltä.) Tiedän, etten ole lihava, sillä painoindeksini on 20.8, mutta haluaisin vähän laskea rasvaprosenttiani (jota en edes tiedä - pitää mittauttaa!). Ja monissa blogini inspiskuvissa, tytöillä on varmaankin silarit. On aika mahdotonta olla muuten melkein rasvaton, mutta sitten jotenkin tisseihin on muka jäänyt rasvaa reilusti. Olen tietoinen asiasta ja toivottavasti olette tekin.

Vartalonmuotoni on jonkinlainen suorakaide tai kärjellään seisova kolmio (tai jopa omena!). Lantio on siis suht kapea ja perse muutenkin pieni. Olkapäät taas ovat lantioon verrattuna leveät. En liho juurikaan häpyluusta alaspäin (koskee myös käsiä kyynärpäästä alaspäin). Lihon eniten mahasta ja rinnoista. Koulukaverini totesi peruskoulussa, että näytän omenalta hammastikuilla. Thnx.

So this is me.


Sinä päivänä, kun rinnan- ja perseenympärysten senttimäärät kohtaavat, pidän bileet. Paitsi, jos olen jostain syystä menettänyt tissit ja perse on pysynyt pienenä. Joku kompromissi olisi mukava. Koska kroppani on hassun muotoinen, ei minusta tule koskaan tälläistä:



Mutta minusta tulee paras mahdollinen minä! Ja teen sen ihan itselleni ...vaikka olisi tietysti kauhean kiva bonus, jos exien silmät tippuisi päästä. Muahahaha.


Vastaus kysymykseen: KYLLÄ!


26012_223486791120063_254657414_n_large

Tumblr_m9ciyyh2m41ro0mq6o1_500_large


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Murjotusta

Tunnen itseni huonoksi. En saanut eilen pidettyä totaalitipatonta linjaa, mitä yritin. No, join kaksi lonkeroa 5 tunnissa, joten ei paha, oli namipäivä, mutta kyllä silti sapettaa. Valitettavasti epäonnistumisen tunne on jatkunut tällekin päivälle, enkä ole jaksanut suorittaa minkään sortin liikuntaa. Annan itselleni kuitenkin tässä vähän joustoa, koska vasta olen projektini uudelleen aloittanut ja tässä on taas muitakin asioita rempallaan.

Kenties kirjoittelen joskus enemmän aiheesta, mutta sairastan masennusta, joka on tässä lähiaikoina lähtenyt huonompaan suuntaan, vaikka luulin olevani jo suht kunnossa. Ongelma on ollut olemassa varmaan koko ajan, mutta olen jättänyt sen taka-alalle ja syyttänyt vain omaa heikkoa mielenlaatuani.


Pitää yrittää olla positiivinen ja ajatella, että huonosta olosta huolimatta tein tänään ruokaa (terveellistä ruokaa!) ja imuroin, joten hukkapäivä tämä ei ole. Nyt pitäisi vaan muistaa, ettei klo 21-09 saa syödä verikokeiden takia. Olen varma, että nyt kun on kiellettyä syödä, tulee hirveä nälkä.

Lupasin myös kaverille, että menen huomenna Body Combattiin. Iiks. Vähän jännittää, kun olen nähnyt ihmisten tulevan ulos Combat-tunnilta punaisina hikipäässä. Henk. koht. olen siis punainen ja hikipäässä, jos juoksen rappuset. Aerobinen liikunta ei ole mun parhaita osa-alueitani.


Toivottavasti sitten tiistaina saan raahattua itseni salille jalkatreeniin ja keskiviikkona treenaamaan kädet. Torstaille voisi osua ehkäpä lepopäivä tai jotain kevyempää, kuten uintia. Päivät saattavat mennä uusiksi ilmojen mukaan, koska haluaisin tosissaan hiihtämään. Ensimmäinen yritys meni tänä talvena perseelleen, kun jäälle olikin suojakeleillä kertynyt vettä. Ehkä tällä viikolla sitten.







maanantai 7. tammikuuta 2013

Train insane or remain the same

Jalat jumissa edelleen, vaikka perjantaina kävin vetämässä salilla jalkatreenin. Ihminen (lue:minä) ei vaan pysty ikinä ymmärtään, että jos treeneissä on yli 2 viikon tauko, ei voi aloittaa juuri siitä, mihin viimeksi jäi. Tyhmä, mikä tyhmä. Yläkroppatreeni ei ainakaan tunnu johtaneen samaan jumiutumiseen. Tosin, tänäänhän vasta kävin, joten hyvin ne lihakset vielä ehtii jumiin.

Ohjelma on tällä hetkellä jotain tähän suuntaan:

Alavartalo:
Kyykkäys tangolla 3 x 6 / 3 x 10
Pohkeet Smith-laitteessa 3 x 6 / 3 x 10
Vatsalihakset vinopenkissä 3 x 15
Reiden lähentäjät laitteessa 3 x 6 / 3 x 10
Reiden loitontajat laitteessa 3 x 6 / 3 x 10
Suorin jaloin maastaveto 3 x 8 / 3 x 15

Ylävartalo:
Punnerrus edestä tangolla  3 x 6 / 3 x 10
Kulmasoutu käsipainoilla  3 x 6 / 3 x 10
Penkkipunnerrus käsipainoilla  3 x 6 / 3 x 10
Kick back  3 x 6 / 3 x 10
Hauiskääntö tangolla  3 x 6 / 3 x 10
Vinot vatsalihakset kahvakuulalla 3 x 15

En tiedä onko sinällään mistään kotoisin, mutta tuommoinen se tällä hetkellä on. Ja ihan itse olen säätänyt jonkun kirjan neuvoilla.



Kävin myös lauantaina kokeilemassa Sh'bam! -tuntia, joka oli vauhdikas ja hauska. Vähän kyllä hävetti, kun motoriset taidot on täysin olemattomat. Lohduttauduin sillä, että varmaan siellä joku muukin mokaili, mutta jos minä en ehtinyt huomaamaan muiden mokia, tuskin kukaan huomasi minunkaan mokiani. Mokahan on sinällään tässä ihan väärä sana, koska kyse on iloisesta tanssimisesta eikä mistään tanssiryhmän kevätesityksestä.


Sh'bam!:ssa jouduin toteamaan, että tarvitsen uudet caprit. Vanhoissa oli sellainen pieni vika, että ne meinasivat tanssin hurmassa pudota jalasta. Onneksi Stadiumilla oli alessa capri-mallisia treenihousuja, joista bongasin itselleni uudet, melkein edellisten kopiot, hintaan 9,90.

Jos olen huomenna reipas, menen testailemaan uusia uimavermeitä uimahalliin!







keskiviikko 2. tammikuuta 2013

It's alive!!

Herättelen tätä blogia pitkästä aikaa henkiin saadakseni taas lisämotivaatiota. Luvassa luultavasti paljon Fitspiration -kuvia, eikä niinkään kuvia minusta. Jotain hienoa on kuitenkin tapahtunut sen jälkeen, kun olen viimeksi päivitellyt: Olen ollut tänään 85 päivää ilman tupakkaa. Kuinka se onnistui? Sähkötupakan avulla. Vaikka sitä parjataan kovasti, suosittelen silti kaikkia kokeilemaan. Tupakan savussa on esimerkiksi arseniikkia ja syanidia, joten miksi et edes koittaisi? Kyllä, se maksaa n. 30 - 60 euroa ja nikotiininesteitä tms. pitää tilata lisää. Säästät silti vuodessa satoja euroja.

Kuva osoitteesta SheriffECig.com

Oma sähkötupakkani on juuri kuvassa näkyvä, mutta olen "lisäosilla" muuttanut sen tankkimalliseksi. Lisätietoa saa kyseiseltä nettisivulta. 

HUOM. Tämä ei ole sponsoroitu merkintä. Kaikki mielipiteet ovat omiani, enkä ole saanut niiden julkaisemisesta yhtään mitään.

Olen myös löytänyt itselleni toimivan ruokavalion, joka on jotain Timothy Ferrissin 4 tunnin keho kirjassa olevan Slow Carb Dietin ja karppaamisen välimaastosta. Se menee kutakuinkin näin:

- joka aterialla proteiinia
- ei vehnätuotteita, ei perunaa
- rajoitetusti hedelmiä
- rajoitetusti maitotuotteita
- hyvin vähän sokereita
- reilusti vihanneksia
- rajoittamaton annoskoko
- 3-4 ateriaa päivässä
- yksi namipäivä viikossa: saat syödä MITÄ VAIN, KUINKA PALJON VAIN
- ei alkoholia (paitsi namipäivänä)

lisäksi:

- vihreä tee -tabletteja 2/päivä
- aged garlic -tabletti/päivä
- monivitamiinitabletti
- d-vitamiini 20mg
- kalsiumlisä
- omega3-kapselit
- palautusjuoma treenin jälkeen (Fast Soija90)