Blogitutka part 1

Ne, jotka lukevat tätä blogia jostakin omituisesta syystä, saattavat kiinnostua myös näistä:

Anna mun treenaa!

Fitnesspäiväkirja

Go Sara Go

Kilot kuriin

Tässä siis joitakin blogeja, joita seuraan. En tunne kyseisiä bloggareita, kunhan haluan suositella kiinnostuneille vähän "paneutuneempia" ihmisiä kuin minä :D

Maha kunnossa ...toistaiseksi

Mhan sain vihdoin kuntoon syömällä pienen annoksen (n. puoli pussia) Duphalacia ja useamman päivän ajan Cuplatonta. On ollut niin ihana tunne, kun vatsa ei pömpötä koko ajan ja housutkin menee kiinni!

Nyt on kyllä pakko myöntää, että salimotivaatio on ollut hieman kateissa viime aikoina. Osittain mahan, osittain vain sen takia, ettei ole tuntunut huvittavan. Nyt ollaan jossain kuopassa, josta koitan kovasti raapia itseäni ylös. Tein vuoden alussa itselleni kuvakollaaseja inspiroivista kuvista, jotka päälystin kontaktimuovilla ja laitoin seinälle muistuttamaan tavoitteesta. Nyt niistä on tullut niin osa maisemaa, että on varmaankin aika luoda uusia!

Tässä joitain kuvia, jotka saattavat löytää tiensä seinälleni:

Fighting to be fit

Voi masu taas minkä teit. Pitihän se arvata, ettei tuo yllättävän hyvin mennyt pari viikkoa mahan kanssa voi kestää. Koko tämän viikon olen kirjaimellisesti (anteeksi kamala ilmaisu) tuhnuttanut menemään joka käänteessä ja maha on vetänyt vertoja monille nelikuisille raskausmassuille. Ei todella huvita syödä mitään, kun tietää, että parin tunnin päästä alkaa maha turpoamaan.

täältä

Toivon, että masun oikkuilu olisi lähinnä jotenkin yhteydessä hormooneihin ja häipyisi maisemista taas pariksi viikoksi. Sekin on tässä katastrofissa suuri voitto!

Toinen huono juttu: Ajattelin ihan tosissaan viime viikolla kaivavani pyörän ulos ja alkavani polkemaan salille. Ei olisi pitänyt edes ajatella koko juttua, koska tänään:

Kiitos maailma

Mutta positiivisella saralla olen lisännyt kyykkyyn kivasti painoja ja ajattelin laittaa tavoitteen itselleni: Elokuun loppuun mennessä kyykyt menee 60 kilolla. Tällä hetkellä siis 45 kiloa menee 8 kertaa. Kyykkääminen on kyllä ihan parhaita saliliikkeitä, mitä on. Saa kankkuihin ihan mahtavan poltteen, kun tekee kyykyn oikeaoppisesti taakse, eikä pinkeä pelkillä etureisillä. 

Tässä aiheesta kiinnostuneille video: 

Tuosta videosta voisin kuitenkin huomauttaa, että jos on kurapolvet (ylitaittuvat pihtipolvet) niin kuin minulla, ei voi tehdä tuollaista syväkyykkyä. Itse jätän lantion polvien tasalle, koska polvet ei kestä tuota syväkyykkäilyä ainakaan vielä. Sekin on sanottava, että mielestäni kyykkääjällä on tässä videossa huonot kengät kyykkäämiseen. Parhaat kengät ovat pohjaltaan joustamattomat, kuten tennarit tai nyrkkeily-/painikengät. Jos kantapään alla on jousia ja muuta ilmatyynyä, voimaa menee automaattisesti hukkaan. Siksi minulla on jalkapäivänä salilla jalassa Asicsen Split Second -kengät, normaalien Reebokin Hexriden sijaan.

täältä ja täältä

Kokeilin tänään penkkipunnerruksen ykkösmaksimia, mutta homma meni vähän plörinäksi jo siitäkin syystä, ettei varmistamassa tuttuun tapaan ollut ketään. Jostain syystä alotin 30 kilosta, mikä oli vähän hölmöä, koska kyllähän se nyt nousee vaikka unissaan. Jatkoin 35 kiloon, joka nousi myös, mutta aika tärinällä. Kokeilin 37,5 kiloa, mutta ei noussut enää. Tietääpähän, mistä ensi kerralla aloittaa. Sanotaan nyt vielä, että en jäänyt nolosti sätkimään tangon alle, vaikkei tanko noussutkaan, vaan meidän salilla on toisessa penkissä sellaiset säädettävät "v*tun apina, liikaa painoa!" -laidat. (Kyllä, olen keksinyt tämän nimen itse.) Säädin siis laidat siten, että mahdun hivuttamaan itseni alta pois, vaikka tanko jäisikin laidoille. Vaikka se olisi juuri mun säkää, etten oliskaan päässyt sieltä pois ja olisin joutunut huutelemaan muille salilla kävijöille, että "Anteeksi! Anteeksi! Voitteko pikkasen auttaa?". Todellisuudessa, jos olisin jäänyt jumiin olisin maannut hiljaa paniikissa ja pohtinut pääni puhki pakosuunnitelmaa. Jos joku olisi erehtynyt kysymään tarvitsenko apua, olisin varmasti vastannut, että "ei, kun mä kokeilen yhtä uutta juttua, ehe". Olen suomalainen, en tarvitse apua, enkä muovikassia näille 50 tavaralle (koska unohdin ottaa), eikä mua sattunut, vaikka olisin pudonnut päälleni asfalttiin kolmannesta kerroksesta. Jos kaatuu, ensimmäisenä tehdään pika-analyysi ympäristöstä: näkikö kukaan?, jos näki, nouse äkkiä pystyyn, mutise jotain liukkaista kengistä tai irronneesta korkolapusta ja kipitä vaivattoman näköisesti nurkan taakse itkemään, koska sattui niin saatanasti.

Ensi viikosta alkaen muuten nostetaan panoksia! Tältä näyttää toivon mukaan ensi ja tulevat viikot. Kenties yritän ympätä jossain vaiheessa mukaan ainakin toisen aamulenkin tai jonkun aerobisen kuitenkin.

Maanantai

BodyCombat

Tiistai

Kuntosali / Olkapäät, ojentajat

Keskiviikko

Kuntosali / Selkä, vatsa
Body&Mind

Torstai

Aamulenkki

Perjantai

Kuntosali / Rinta, hauis

Lauantai

Lepo

Sunnuntai

Kuntosali / Jalat
Powercore 30'

Tällä viikolla on muuten tullut liikuttua 8,3 tuntia! Jestas!

Rullailua ja edistystä

Oletteko kuulleet foam rollerista? Se on siis pehmustettu rulla, jolla tehdään lihashuoltoa. Se on vähän kuin hieroja käsittelyä kotona. Se rentouttaa käsittääkseni paineen avulla lihasta ja lihaskalvoja. Se myös parantaa verenkiertoa lihaksissa. Oikea foam roller näyttää tältä:

Kuva täältä.

Mutta minäpä, jolla tällaista vehjettä ei vielä ole, käytin joogamattoon kiedottua kaulinta :D Hahaha. Toimi sekin, koska kyllä tuntui reisissä kipua, kun rullailin. Tarkoitus olisi kuitenkin ostaa ihan oikea rulla, koska tarvitsen kaulinta toisinaan muuhunkin.

Kuvia ei valitettavasti ole, mutta poikaystävä tuossa kehaisi, että maha on litistynyt. Ylävattisten viiva jo alkaa hieman näkyä ja vattisten sivut alkavat siintää jossain läskin alta. Paljon on poltettavaa rasvaa vielä, mutta eipä ole mennyt hukkaan nämä muutamat kuukaudet. 

Yhden kuvan löysin, jossa on huono kuva kädessä tapahtuneesta edistyksestä. Ennen-kuvaa ei valitettavasti löydy, mutta jos kuvittelette pari senttiä paksumman käden, jossa ei mitään lihasta näy niin ymmärrätte muutoksen. Takana julmetun sotkuinen sänky.

Helmikuu 2013

Tästä on hyvä jatkaa taas! 

Jonain päivänä sitten 

Ärtyvän suolen syndrooma = stressivatsa

Harmittaa, että paluu salille sai surkean käänteen heti treenin jälkeen, kun maha ei ilmeisesti tykännyt ollenkaan Fastin Amino Rushista tauon jälkeen. Pakko kai sekin on nyt jättää pois toistaiseksi :( Onneksi on sopivasti purkki lopussa niin ei polttele kaapissa. Epänormaalin tilanteesta tänään teki se, että syötyäni vähän myöhemmin tonnikalasalaattia, alkoi myös oksettaa/kuvottaa, joten tämän päivän ruuatkin jäi vähän alakanttiin. Yritä tässä nyt lihasta kasvattaa, kun kaikki tuntuu niin pahalta mahassa, mikä tekisi lihaskasvulle hyvää!

Fiilis jotakuinkin tätä luokkaa. Kuva täältä.

Tiedän, että vatsan ärtyminen on varmasti suorassa suhteessa stressi- ja masennuskäyriini. Jos siis en ole aiemmin maininnut, sairastan masennusta, jonka takia olen tällä hetkellä myös opinnoistani sairaslomalla. Saleilu ja liikunta on ollut tällä kertaa se, mikä on tuonut vähän rytmiä elämään ja mukavia onnistumisen tunteita ilman, että hommasta olisi tullut pakonomaista suorittamista.

Harmittaa itseni puolesta, että tuloksia syö tämä mahavammaisuus, joka samalla pilaa myös tulosten näkymistä ainaisella turvottelulla. Mikään lääke tähän ei tunnu auttavan ja ruoka-aineiden karsiminen on jo vähän vaikeaa, kun aina kaiken ärsyttävän karsimisen jälkeen maha herkistyy jollekin muulle. Huoh.

Tämä tuntuu loputtomalle oravan pyörälle... Masennun... Maha oikkuilee... Masennun lisää, koska maha oikkuilee... Maha oikkuilee vielä enemmän. Mutta muista sinä senkin suolisto, vielä minä sinut kuntoon laitan pääni ohella!

Täältä

Pitää ajatella positiivisesti, että ainakin mä sain sen olka-ojentajareenin tehtyä hyvin! Ha!

Lepova lihalle

Aijai, kun menikin jalat jumiin sunnuntain jalkatreenistä. Ihana fiilis ^_^ En kyllä välitä yhtä paljon jumiutuneesta selästä, joka tuli varmaan pitkän tauon jälkeen tehdystä suorin jaloin maastavedosta eli kavereiden kesken SJMV:sta. Mukana oli ensimmäistä kertaa myös vetoremmit, joihin olen kyllä aika pettynyt toistaiseksi. Pehmuste on niin leveä, ettei remmiä saa kunnolla kiristettyä tälläiseen 14 sentin ranteeseen. Plus, remmi on paksu kuin Jeesuksen fleda, joten en ole varma huonontaako se jopa otetta tankoon. Toisaalta, pidän vielä auki mahdollisuuden, että en vain osaa vielä käyttää näitä. Suosittelen kaikille aloittelijoille muutenkin noiden käyttön harjoittelua kotona vaikka harjan varren kanssa, sillä tuon toisen käden remmin kiertäminen tangon ympäri on pystyttävä tekemään ilman toisen käden apua. Video aiheesta tässä. Mainittakoon, että älä käytä kotona imurin putkea niin kuin videon setä, se on liian paksu (ainakin meidän salin tankoihin (20kg) verrattuna).

Kenties pitää palata nostelemaan ilman remmejä ja kehittää siis samalla näppivoimia. Harmittaa vaan, että toistojen aikana joutuu enemmän miettimään, että "Lipeää! Lipeää!" kuin "Pidä selkä suorana, takapuolta reilusti taakse..." Toisin sanottuna tekniikka pissii, kun joutuu pohtimaan, että koska puristusvoima loppuu.

Nyt on siis salivapaaviikko meneillään. Vähän on orpo olo, että mitä sitä nyt tällä kaikella ajalla tekiskään! Aerobista olisi tarkoitus tehdä enemmän. Paljon enemmän. Olen tosi surkea tekemään aerobista, koska se on se minun huonoin osa-alueeni. Haluaisin tehdä sitäkin kovalla intensiteetillä (=juosta/luisteluhiihtää), mutta ei kunto riitä... vielä! Luisteluhiihtoon ei ole suksia, pöh.

Kiva kuitenkin huomata, että jotain edistystä on aerobisessakin tapahtunut, sillä BodyCombatti menee nykyään läpi ihan kivasti, jos päivällä on muistanut syödä. Jos syöminen on unohtunut, tunti on tuskaa. Eilen oli mukavaa taistella ihan uuden ohjelman tahtiin! Lisää uudesta ohjelmasta ja LesMillsin BodyCombatista täältä.

Ihan lemppari Combat-biisi alla. En muista, mistä ohjelmasta tämä on. Meillä tätä on vaan pari kertaa miksattu tuohon 54. ohjelmaan.



Mahtavaa piraattimeininkiä! Samalla voi hokea päässään: I'm doing this for Johnny (Depp)!
Aurinkokin yrittää paistaa. Kai sen kunniaksi voisi mennä kävelemään... Tule kesä jo, että ei tarvitse pelätä joka askeleella perseelleen lentämistä.

Milloin viimeksi teit jotain ensimmäistä kertaa?

Keho ja mieli tottuvat ja "turtuvat" aina samanlaisena toistuviin kokemuksiin, kuten samoilla painoilla, samassa järjestyksessä, samalta puolelta aloitettuihin aina saman verran toistoja sisältäviin liikkeisiin. Jos treenaat uskollisesti samalla ohjelmalla, samoilla painoilla ja teet aina sen kymmenen toistoa, kroppasi alkaa viimeistään parin kuukauden päästä haukotella. Se tietää, että "juu, nyt tulee tuo ja sitten tehdään toi, tän enempää ei tarvi jaksaa". Mutta vaihdapa vaikka vähän pienempiin painoihin ja teekin 15 toistoa. Kroppasi on järkyttynyt ja lihakset luultavasti kipeytyvät, vaikka painot olivat pienemmät.

Sama koskee lenkkeilyä. Jos heität aina saman lenkin, kroppa ennakoi ylämäet, alamäet, vauhdin ja keston. Kokeile tehdä vaikka sama lenkki toiseen suuntaan ja yhtäkkiä se onkin raskaampi. Kokeile tehdä pitkän tasasykelenkin sijaan puolen tunnin intervallitreeni, josta siis varsinaista intervalli osuutta on vain 10 minuuttia keskellä. Johan on kroppasi järkyttynyt.

Rajallisten (ravinto)resurssien ympäristössä on täysin järkevää, että keho oppii tekemään toistuvat suoritukset mahdollisimman vähällä vaivalla ja energiankulutuksella. Länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa, jossa useimmilla on ylenpalttisesti ruokaa ja myös rasvavarastoja, tuo kehon ominaisuus kääntyy meitä vastaan, jos emme osaa järkyttää kehoa tekemällä jotain ensimmäistä kertaa usein.

Mielestäni uusien asioiden kokeileminen tekee hyvää myös psyykkeelle. Uudet kokemukset piristävät rutiininomaisen olemassaolon keskellä. Uusien kokemusten hankkiminen on ehkä juuri elämistä aidoimmillaan.

Itse olen pitänyt viime viikolla niin sanottua pitkien sarjojen saliviikkoa, jolloin olen nostanut toistojen määrää normaalista 8-10:stä 12-15:een. Kummasti joissain liikkeissä painoja ei ole tarvinnut pudottaa ollenkaan ja toisissa niitä on pitänyt pudottaa hirveästi, että tuon lisäyksen on saanut tehtyä. Varsinkin etureidet tuntuvat tottuneen lyhyisiin, raskaisiin sarjoihin, jolloin pitkä kevyempi on todella myrkkyä. Omituisesti sain jalkatreenissä vasemman jalkani ihan lukkoon, vaikka oikea otti homman lunkisti. wtf...

Tällä viikolla onkin sitten vuorossa lyhyiden, raskaiden sarjojen viikko. Toistoja 6-8 ja painot ihan sinne äärirajoille. Luultavasti tämä meinaa sitä, että jalkaprässissä voisi mennä satanen rikki! (Juu, olen ripulikinttu.) 

Haha :D Täältä.

Tiukkojen sarjojen viikon jälkeen olen ajatellut pitää viikon loman salilta, jotta kroppa saa kunnolla levätä. Aion silti käydä combatissa ja tehdä muuta, lähinnä aerobista. Pumpissa voisi poiketa pitkästä aikaa. Sekin on kuitenkin hyvin erilaista lihastreeniä. Lihaskimput tulevat sinne ja vetävät tankoon 20 kiloa ja joutuvat ekan biisin jälkeen toteamaan, ettei tästä tulekaan näin mitään.

Olisiko tänään se päivä, kun sinä teet jotain ensimmäistä kertaa?