Tämä viikko meni sitten puoliksi pipariksi, koska ärsyttävä kurkkukipu alkoi jäytää nielua keskiviikkoiltana ja jatkui vielä torstain ja perjantainkin. Perjantai-iltana puhe meni kuiskailuksi, mutta ilmeisesti Strepsilssin imeskely non-stoppina yöllä auttoi, koska lauantaina kurkku alkoi olla jo huomattavasti parempi. (Suu oli yllä koko päivän keltainen, vaikka koitin sitä hammasharjalla jynssätä.) Tänään uskalsin jo lähteä äitin ja koiran kanssa lyhyelle kävelylle ja huomenna aion mennä combattiin, koska tämän päivää on jo tuntunut kurkussa ihan normaalilta.
Onneksi en saanut poikaystävääni vaivannutta mahatautia! Tai sitten sain, mutta se meni ohi sillä, että maha kramppasi pari tuntia ti-ke-yönä. Vihaan sairastamista. VARSINKIN YSKIMISTÄ. Olen selittänyt tämän itselleni sillä, että kun äiti odotti minua, hänellä oli hirveä yskä. Kun olin syntynyt ja jos äiti yskäisi, sain totaalisen meltdownin ja huusin kurkku suorana. Äiti oppi käymään ulkona yskimässä. No eikö teitäkin ärsyttäisi, jos useamman kuukauden kuuntelisitte yskimistä surround soundilla ja hyppisitte aina tahdissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti