keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Body shapes

Olen ehkä aikaisemminkin maininnut jotain vartalotyypeistä tai ainakin omastani. Joka tapauksessa, olen tuo numero kaksi vasemmalta, kärjellään seisova kolmio. Mielestäni tässä piirroksessa omalle tyypilleni on kuitenkin piirretty liian kapea vyötärö. Ei kolmiossa ole vyötäröä! Eikä ole minussakaan :(

Jotain hienoa tässäkin vartalomallissa kuitenkin on: Tissit! Vaikka itse sanonkin, olen kohtalaisen boobylicious. Rinnanympärys ei ole koskaan ollut pienempi tai edes yhtä suuri kuin lantion ympärys. Valitettavasti, kun niiden tissien yläpuolelle lisätään leveähköt hartiat ja alapuolelle pömppö, tissit ei sitten näytäkään enää kovin isoilta, mutta kroppa näyttää siltä, että olen toiminut joskus taikurinavustajana, jolle on katkaisutempun jälkeen liimattu takaisin jonkun muun alakroppa. Ihmiset pudottaa leukansa lattiaan ja murtavat sen, jos sanon, että kuppikokoni on ihan aikuisten oikeasti 70H.

Tämä on hyvin osuva kuvaus minusta (miinus tukka ja plus pari makkaraa keskelle):


Salilla kävijällehän tämä on mahtikroppa, jos haluaa jotenkin maskuliinisen näköisen v-vartalon. Valitettavasti se ei ole minun tavoitteeni. Olen ottanut ohjelmaan täsmäliikkeitä pakaroille, että saisin jotenkin kasvatettua pyllyäni vähän tasapainottamaan kroppaa. 

Nuo hartiatkaan ei haittais, mutta ARGH toi maha! 


Tunsin itseni niin mukavan hoikaksi hetken, mutta sitten fatmonster palasi kuiskimaan, kuinka maha näyttää HIIIRVEÄN isolta ja muhkuraiselta. Voin vannoa, että jos minun kroppani kävelisi jonkun muun pään alla vastaan, en ajattelisi siitä ollenkaan pahasti. Voisin olla vaikka kateellinen. Miksi sitä on itselleen niin ankara? Ja miksi olen niin kärsimätön, että parissa kuukaudessa koko pötsin olisi pitänyt tasoittua ja sixpäkin kuultaa alta. Pyhpah. 

Pahin läskiolon aiheuttaja on turvotus. Turpoan ihan mistä sattuu, milloin sattuu. En pysty keksimään mitään kaavaa, mitään kattavaa listaa ruoka-aineista, jotka minua turvottaisivat. Kivun takia olen poistanut pavut, pähkinät, heraproteiini isolaatin ja raa'at banaanit. Turvotusta aiheuttavat viljat (paitsi EHKÄ kaura??), sokeri  ja... välillä tuntuu, että kaikki. Olen syönyt kohta kuukauden Dida-valmistetta kokeeksi, jos kyse olisi hiivasyndroomasta. Ei ole ainakaan auttanut, joten tuskin siitä on kyse.


Varmaan kyse on jostain niin mahtavasta kuin stressivatsa/ärtyneen suolen syndrooma, joita ei kumpaakaan voi "parantaa". Ruuansulatusta helpottavat lääkkeet eivät auta, laktaasi ei auta (olen laktoosi-intolerantti ja käytän hylaa/eilaa), maitohapot auttavat hyvin rajallisesti. Täytyy oikeasti ottaa asiaksi opetella meditoimaan, jos se rauhoittaisi myös vatsaa. Toinen on hitaammin syöminen, jossa olen henkilökohtaisesti paska. Hotkin. Ruoka on nam <3





perjantai 15. helmikuuta 2013

Eat to nourish

Ajattelin tehdä kivan kollaasin siitä, mitä juttuja olen esimerkiksi tässä viime aikoina syönyt. Nämä ovat siis luonnollisesti ihan omia kuvia. Sori, kännykkälaatu.

Ensimmäisenä aamupala: Banaanilätty!


Banaanilätty menee minun tapaani näin:

1 banaani
1 mitallinen Vi-Siblin S
3 valkuaista
1/3 pussia pakastevadelmia
steviajauhetta

Muussaa banaani haarukalla. Erottele keltuaiset valkuaisista ja lisää valkuaiset banaanikippoon. Lisää mitallinen Vi-Siblin S:ää. Anna turvota n. 15 minuuttia. Tänä aikana voit lämmittää vadelmat mikrossa. Ulkomaiset vadelmat ON KUUMENNETTAVA n. 90 asteessa vähintään pari minuuttia. Kun vadelmat ovat pitkälti tuollaista mössöä, ne ovat tod.näk. turvallisia :D Anna vattumössön jäähtyä vähän ja lisää HYVIN VÄHÄN stevia-jauhetta. Stevia on 300 kertaa makeampaa kuin sokeri, joten jos lisäät steviaa 1 ml = maustemitallinen, se on teoriassa sama kuin lisäisit 3 dl sokeria. (Itse tein ko. virheen, mutta ei se nyt kyllä 3 desiltä sokeria maistunut, mutta oli vähän liian makeaa... Ja tämä oli siis pussillinen vattuja.) Kun "taikina" on turvonnut, laita pannulle hieman rasvaa ja kaada kuumenneelle pannulle tuommoinen pieni lettu. Näitä tulee kaksi, jotka on paistettava (ainakin omassa pannussani) erikseen. Voit tehdä myös yhden ison, mutta se menee melkein poikkeuksetta kääntäessä rikki. Älä paista liikaa, sillä lätty maistuu helposti palaneelle, jos siitä tulee kovin tummanruskea.

Päivälliset/lounaat:


Itse tehdyt broileripyörykät, pakastevihannes-mix ja tomaatti-sipuli-feta -salaatti. 


Grillivihannekset uunissa (ennen paistoa grillivastuksen alla). En tajunnut ottaa valmiista kuvaa.


Ohuen ohuet, valkosipuli-currytahnassa paistetut broilerin leikkeet ja salaattia.

Siinä jotain, mitä syön.



maanantai 11. helmikuuta 2013

Double workout day

Olin lauantaina hieman tuhma ja sorruin alkoholin houkuttavaan kuiskintaan ja poikkesin kylillä. No, eipä ollut hirveän jännää, mutta ihan hauskaa kuitenkin. Huomaa, että kuukauden tauko noista ympyröistä tekee ihan hyvää. Mitään krapulaa ei varsinaisesti ollut, mutta en silti viitsinyt eilen mennä salille, etten saisi sydänkohtausta ja ettei lauantainen migreeni tekisi comebackia.

Perjantaina olin vihainen kuin ampiainen ja vanne kiristi päätä. Ajattelin, että kyseessä on niskajumi, joten venyttelin ja otin panadolia ja venyttelin ja hieroin ja kirosin ja... No, en saanut nukuttua yhtään mitenkään ja nousin tuskaisena kolmen aikaan etsimään netistä tietoa toispuoleisesta päänsärystä ja mitä löysinkään: migreenihän se. En tajunnut aikaisemmin, että kyseessä on migreeni, koska ne kaksi aikaisempaa (v. 2002 & 2007) olivat aurallisia ja tämä auraton. Nyt ei tullut sahalaita kuvioita, näkökentän hämärtymistä eikä kaksoiskuvia. Nukuttua sain, kun luin netistä, että kylmäkääre supistaa migreenin laajentamia aivoverisuonia. Hernepussi naamaan teipattuna sain vähän unta.

Aamulla matkasin viikonloppupäivystykseen sairaalaan, jossa pääsin heti ilmoittautumisesta makoilemaan tarkkailuhuoneeseen. Ilmeisesti huppupäässä, aurinkolasit sisällä ja keittiöpyyhkeeseen kääritty hernemaissipaprika vakuutti hoitajat siitä, että NYT SATTUU. Odottelun jälkeen sain kaksi piikkiä pakaralihakseen ja myöhemmin vielä rauhoittavaa. En kyllä tiedä, mitä sen rauhoittavan olisi pitänyt tehdä, koska ei tuntunut vaikuttavan minuun mitenkään. No, migreeeni katosi peppupiikeillä. Kiitos hoitajille, pelastitte viikonloppuni <3

Jos et tiedä, miltä migreeni tuntuu, tämä mielestäni kuvaa sitä kohtalaisen hyvin.

Koska eilen jäi rinta/hauispäivä väliin, vahinko otetaan tänään takaisin! Sen lisäksi tänään on vielä joka maanantainen aerobinen: BodyCombat!! Vähän fiilistelyä jo aamusta (tämä on vanhasta ohjelmasta, joka miksattiin mukaan tässä pari viikkoa sitten):

 

Ai niin. Ostin itselleni uuden kivan treenikassin. Osittain siksi, koska olin saanut Stadiumin lahjakortin ja osittain siksi, että se vaan oli niin PINKKI. Olen rakastunut tässä viimeisen vuoden aikana pinkkiin ihan uudella tavalla. Vihaan vaaleanpunaista ja vihasin joskus pinkkiäkin, nyt pinkki on rakkaus.

Salama vähän vääristää väriä, mutta tuolla meitsin Samsungilla ei näin talvella saa muuten kuvaa.

Nyt pitäisi kiireesti lipua jo salille, mutta vähän ehkä inspiraatiota vielä:





Lisää käteen Fastin Dietmix sheikkeri and you've got me :D





sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Being sick sucks!

Tämä viikko meni sitten puoliksi pipariksi, koska ärsyttävä kurkkukipu alkoi jäytää nielua keskiviikkoiltana ja jatkui vielä torstain ja perjantainkin. Perjantai-iltana puhe meni kuiskailuksi, mutta ilmeisesti Strepsilssin imeskely non-stoppina yöllä auttoi, koska lauantaina kurkku alkoi olla jo huomattavasti parempi. (Suu oli yllä koko päivän keltainen, vaikka koitin sitä hammasharjalla jynssätä.) Tänään uskalsin jo lähteä äitin ja koiran kanssa lyhyelle kävelylle ja huomenna aion mennä combattiin, koska tämän päivää on jo tuntunut kurkussa ihan normaalilta.

Onneksi en saanut poikaystävääni vaivannutta mahatautia! Tai sitten sain, mutta se meni ohi sillä, että maha kramppasi pari tuntia ti-ke-yönä. Vihaan sairastamista. VARSINKIN YSKIMISTÄ. Olen selittänyt tämän itselleni sillä, että kun äiti odotti minua, hänellä oli hirveä yskä. Kun olin syntynyt ja jos äiti yskäisi, sain totaalisen meltdownin ja huusin kurkku suorana. Äiti oppi käymään ulkona yskimässä. No eikö teitäkin ärsyttäisi, jos useamman kuukauden kuuntelisitte yskimistä surround soundilla ja hyppisitte aina tahdissa?