Tässä siis joitakin blogeja, joita seuraan. En tunne kyseisiä bloggareita, kunhan haluan suositella kiinnostuneille vähän "paneutuneempia" ihmisiä kuin minä :D
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Blogitutka part 1
Ne, jotka lukevat tätä blogia jostakin omituisesta syystä, saattavat kiinnostua myös näistä:
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Maha kunnossa ...toistaiseksi
Mhan sain vihdoin kuntoon syömällä pienen annoksen (n. puoli pussia) Duphalacia ja useamman päivän ajan Cuplatonta. On ollut niin ihana tunne, kun vatsa ei pömpötä koko ajan ja housutkin menee kiinni!
Nyt on kyllä pakko myöntää, että salimotivaatio on ollut hieman kateissa viime aikoina. Osittain mahan, osittain vain sen takia, ettei ole tuntunut huvittavan. Nyt ollaan jossain kuopassa, josta koitan kovasti raapia itseäni ylös. Tein vuoden alussa itselleni kuvakollaaseja inspiroivista kuvista, jotka päälystin kontaktimuovilla ja laitoin seinälle muistuttamaan tavoitteesta. Nyt niistä on tullut niin osa maisemaa, että on varmaankin aika luoda uusia!
Tässä joitain kuvia, jotka saattavat löytää tiensä seinälleni:
Nyt on kyllä pakko myöntää, että salimotivaatio on ollut hieman kateissa viime aikoina. Osittain mahan, osittain vain sen takia, ettei ole tuntunut huvittavan. Nyt ollaan jossain kuopassa, josta koitan kovasti raapia itseäni ylös. Tein vuoden alussa itselleni kuvakollaaseja inspiroivista kuvista, jotka päälystin kontaktimuovilla ja laitoin seinälle muistuttamaan tavoitteesta. Nyt niistä on tullut niin osa maisemaa, että on varmaankin aika luoda uusia!
Tässä joitain kuvia, jotka saattavat löytää tiensä seinälleni:
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Fighting to be fit
Voi masu taas minkä teit. Pitihän se arvata, ettei tuo yllättävän hyvin mennyt pari viikkoa mahan kanssa voi kestää. Koko tämän viikon olen kirjaimellisesti (anteeksi kamala ilmaisu) tuhnuttanut menemään joka käänteessä ja maha on vetänyt vertoja monille nelikuisille raskausmassuille. Ei todella huvita syödä mitään, kun tietää, että parin tunnin päästä alkaa maha turpoamaan.
Toivon, että masun oikkuilu olisi lähinnä jotenkin yhteydessä hormooneihin ja häipyisi maisemista taas pariksi viikoksi. Sekin on tässä katastrofissa suuri voitto!
Toinen huono juttu: Ajattelin ihan tosissaan viime viikolla kaivavani pyörän ulos ja alkavani polkemaan salille. Ei olisi pitänyt edes ajatella koko juttua, koska tänään:
Kiitos maailma
Mutta positiivisella saralla olen lisännyt kyykkyyn kivasti painoja ja ajattelin laittaa tavoitteen itselleni: Elokuun loppuun mennessä kyykyt menee 60 kilolla. Tällä hetkellä siis 45 kiloa menee 8 kertaa. Kyykkääminen on kyllä ihan parhaita saliliikkeitä, mitä on. Saa kankkuihin ihan mahtavan poltteen, kun tekee kyykyn oikeaoppisesti taakse, eikä pinkeä pelkillä etureisillä.
Tässä aiheesta kiinnostuneille video:
Tuosta videosta voisin kuitenkin huomauttaa, että jos on kurapolvet (ylitaittuvat pihtipolvet) niin kuin minulla, ei voi tehdä tuollaista syväkyykkyä. Itse jätän lantion polvien tasalle, koska polvet ei kestä tuota syväkyykkäilyä ainakaan vielä. Sekin on sanottava, että mielestäni kyykkääjällä on tässä videossa huonot kengät kyykkäämiseen. Parhaat kengät ovat pohjaltaan joustamattomat, kuten tennarit tai nyrkkeily-/painikengät. Jos kantapään alla on jousia ja muuta ilmatyynyä, voimaa menee automaattisesti hukkaan. Siksi minulla on jalkapäivänä salilla jalassa Asicsen Split Second -kengät, normaalien Reebokin Hexriden sijaan.
Kokeilin tänään penkkipunnerruksen ykkösmaksimia, mutta homma meni vähän plörinäksi jo siitäkin syystä, ettei varmistamassa tuttuun tapaan ollut ketään. Jostain syystä alotin 30 kilosta, mikä oli vähän hölmöä, koska kyllähän se nyt nousee vaikka unissaan. Jatkoin 35 kiloon, joka nousi myös, mutta aika tärinällä. Kokeilin 37,5 kiloa, mutta ei noussut enää. Tietääpähän, mistä ensi kerralla aloittaa. Sanotaan nyt vielä, että en jäänyt nolosti sätkimään tangon alle, vaikkei tanko noussutkaan, vaan meidän salilla on toisessa penkissä sellaiset säädettävät "v*tun apina, liikaa painoa!" -laidat. (Kyllä, olen keksinyt tämän nimen itse.) Säädin siis laidat siten, että mahdun hivuttamaan itseni alta pois, vaikka tanko jäisikin laidoille. Vaikka se olisi juuri mun säkää, etten oliskaan päässyt sieltä pois ja olisin joutunut huutelemaan muille salilla kävijöille, että "Anteeksi! Anteeksi! Voitteko pikkasen auttaa?". Todellisuudessa, jos olisin jäänyt jumiin olisin maannut hiljaa paniikissa ja pohtinut pääni puhki pakosuunnitelmaa. Jos joku olisi erehtynyt kysymään tarvitsenko apua, olisin varmasti vastannut, että "ei, kun mä kokeilen yhtä uutta juttua, ehe". Olen suomalainen, en tarvitse apua, enkä muovikassia näille 50 tavaralle (koska unohdin ottaa), eikä mua sattunut, vaikka olisin pudonnut päälleni asfalttiin kolmannesta kerroksesta. Jos kaatuu, ensimmäisenä tehdään pika-analyysi ympäristöstä: näkikö kukaan?, jos näki, nouse äkkiä pystyyn, mutise jotain liukkaista kengistä tai irronneesta korkolapusta ja kipitä vaivattoman näköisesti nurkan taakse itkemään, koska sattui niin saatanasti.
Ensi viikosta alkaen muuten nostetaan panoksia! Tältä näyttää toivon mukaan ensi ja tulevat viikot. Kenties yritän ympätä jossain vaiheessa mukaan ainakin toisen aamulenkin tai jonkun aerobisen kuitenkin.
Maanantai
BodyCombat
Tiistai
Kuntosali / Olkapäät, ojentajat
Keskiviikko
Kuntosali / Selkä, vatsa
Body&Mind
Body&Mind
Torstai
Aamulenkki
Perjantai
Kuntosali / Rinta, hauis
Lauantai
Lepo
Sunnuntai
Kuntosali / Jalat
Powercore 30'
Powercore 30'
Tällä viikolla on muuten tullut liikuttua 8,3 tuntia! Jestas!
Tilaa:
Kommentit (Atom)



